Rahan vallasta kansan valtaan

”Rahan vallasta kansan valtaan” todettiin aikoinaan kommunisteilta ostamassani t-paidassa. Se sopii minusta sloganiksi tähän aikaan hyvin. Tuntuu, että rahasta on tullut yhteiskunnan suunnan määräävä tekijä. Esimerkkejä putkahtelee vähän väliä.

Opintoja pyritään tehostamaan opintotukia rukkaamalla. Ihan kuin määräävä tekijä oppimisessa ja oppimisnopeudessa olisi raha.

Suorittavaa työtä tekevällä ei ole ihmisarvoa, koska hänet voi korvata koneella tai kiinalaisella, mikä on käytännössä sama asia.  Palkat alas ja kaikki osa-aikatöihin, vaikka samaan aikaan epäkelpoja ihmisiä on työttöminä pari sataa tuhatta. Duunareiden työmarkkinat alkavat muistuttaa vastikään televisiossa nähtyä Vihan hedelmiä. 

Saneeraajan logiikka on myös hallituksen kuntauudistuksessa. Ilmeisesti hallituksen näkemys oikeasti oli, että heillä on oikeus pistää ”lihoiksi” pari sataa  kuntaa Suomesta ja keskittää elämä sinne minne rahakin mennyt on, tai mihin se ainakin halutaan.

Ainut, missä tämäkään hallitus ei tunnu pennosia ajattelevan on eurokriisi. Siellä ahneus näkyykin saajapuolilla: Keski-Euroopan pankkisektorilla ja tuensaajilla. Finanssialasta on tullut maailmaa pyörittävä, ja mikäs siinä, vai mitä? Pidän nykyisestä asuntolainan korosta. Annetaan kriisin jatkua vaan, poliitikko kun pitää välinsä kunnnossa suureen rahaan, niin ehkä joskus jotain valuu kotiinkin päin.

Vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa ei kaikesta viherpuheesta huolimatta myöskään oikeasti pohdita tulevan maailmanajan suurimpia ongelmia. Kestävä kasvu voi perustua lähinnä hyvin kestävien tai aineettomien hyödykkeiden tuottamiselle. Joululahjaakin ostaessa kannattaisi miettiä, haluanko jättää tämän myös lapsenlapselleni ja jos vastaus on ei, niin lahjakaan ei ehkä ole hyvä.

Mitä nopeammin luonnonvarojen tuhlauksen ja ympäristön pilaamisen oikea hinta saadaan näkyviin halpatuotteisiin, sitä paremmat mahdollisuudet Suomella on myös teollisessa tuotannossa. Nyt vihreyteen vedotaan politiikassa vain, kun halutaan verottaa enemmän. Niin suurta muuria ei myöskään ole, että se pitäisi vähäosaiset poissa, jos tilanne kiristyy äärimilleen. Tämä on huomattu jo Kreikassa.

Vaikka kuinka haluttaisi pitää kiinni omasta hyvästä, on pakko katsoa jossakin vaiheessa sitä totuutta silmiin, että tällä maapallolla ei nykyisen kaltaista kulutusjuhlaa voi viettää. Voisi tehdä monelle hyvää myös, jos yhteiskunnallisen arvostuksen mitta olisi joku muu kuin se, kuinka paljon pystyy ostelemaan asioita.  

Miten löytyy se polku, jolla meidänkin yhteiskunta saadaan johdettua kestävälle uralle onkin sitten se tuhannen taalan kysymys. Poliitikkona kun pitäisi edistää ihmisten hyvinvointia ja sitä kuitenkin luovat ne tuottavat työpaikat. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes
Käyttäjän juhopahajoki kuva
Juho Pahajoki

Työmarkkinoiden ongelma on kyllä kaksisuuntainen katu, sillä lienee myös työntekijöitä, joille kelpaa palkka, mutta omaa työpanosta ei haluta mitoittaa yhteismitalliseksi sen kanssa.

Kari Ahlava

Mihin sinä tätä työpanosta vertaat? Kiinalaisen työläisenkö kanssa?

Ei siitä rahasta muuta ole sanottavana kuin että yritysten asiakkailla sitä pitää olla, eli suurilla massoilla, duunareilla ja muilla, että kauppa käy ja tuontantoon on taas kannattavaa yritysten sijoittaa.

Täytyy olla myös vapaa-aikaa, jolloin sitä rahaa voi käyttää. Mitä hyötyä kaiken kurjistamisesta on?

Ei valtio voi enää elvyttää taloutta, on sen rahan tultava sieltä, missä se on. Ja se kiertokulkuhan on se, että tuotanto kannattaa vain, jos massoilla on varaa ostaa tuotteita.

Ei niitä kiinalaisten palkoilla täällä osteta. Jokainen yritys myy eri hinnoilla eri maissa.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

"rahan tultava sieltä, missä se on" son vaan halki mailman sivun menny sinne missä sitä jo on, ei koskaan tullu sieltä

Kari Ahlava Vastaus kommenttiin #5

Raha on yritysten tileillä kuolleena taseissa makaamassa. (The Economist) Yritykset ovat säästäneet itsensä seinää vasten.

Onhan se raha tullut valtioille sieltä, missä se on. Mutta tämäkään ei ole kapitalisteille enää kannattavaa. Nyt on Paul Achleitnerin mukaan, Allianzin talousjohtaja, tullut se piste, missä valtiot eivät enää pysty velkarahalla taloutta elvyttämään.

Jos yritykset ja korporaatiot laittavat lojuvat rahansa liikkeelle, ne hyötyvät itsekin talouden kasvusta. Kapitaalitkin kasvavat, palkansaajat hyötyvät ja verottajakin saa enemmän verotuloja tarvitsematta nostaa veroja. Yritysten ja palkansaajien ei tarvitse maksaa korkeampia veroja, vaan niitä voidaan alentaa, mikä raha siirtyy kulutukseen ja tuotantoon kannattaa taas sijoittaa.

Tämä tietysti sillä edellytyksellä, ettei hintoja nosteta palkankorotuksia vastaavasti.

Käyttäjän juhopahajoki kuva
Juho Pahajoki

Vertaan sitä työpanosta muiden samassa maassa samaa työtä tekevien työpanokseen. Niin kauan kuin palkkaus perustuu pääasiassa TESin mukaisiin tuntipalkkoihin, voi samassa työpaikassa joku tuottaa kaksi kertaa niin paljon kuin työtoverinsa, mutta tienata täsmälleen saman verran. Tekeekö toinen "liikaa" töitä vai toinen "liaan vähän"?

Kari Ahlava Vastaus kommenttiin #6

Voihan siinä olla palkassa eroa jonkun verran eri tekijöillä työpanoksensa mukaan.

Mutta periaatteessa suuret tuloerot ovat hyydyttäneet talouden kasvua Reutersin mukaan.

Tässä talouden tilanteessa ei voi julkisten virkojen tulotasoa nostaa, kun yhteiskunnalla ei noita rahakasoja ole, mitä pitäisi siirtää kulutukseen.

Lauri Korhonen Vastaus kommenttiin #6

Kärjistetysti voitaisiin todeta - on hieman eri asia tehdä työtä ympäristössä jossa viran suoma ja ikäeron tuoma auktoriteetti riittää vakuuttamaan kuulijakunnan viranhaltijan pätevyydestä. Hieman eri asia kuin toimia tehtävissä jossa pätevyyden osoittamiseksi tarvitaan tiedon lisäksi kykyä soveltaa kerättyä tietoa ja kykyä luoda eri lähteistä kerätyistä tiedosta jotakin täysin uutta.

Josta pääsemme arvokeskusteluun.

Miksi lääkärit ansaitsevat niin hyvin mutta sairaanhoitajat peljon heikommin. Pidempi koulutus tietenkin mutta se perimmäinen syy on - vastuu.

Miksi on ammatteja joissa on paljon vastuuta mutta heikko palkka? Koska yhteiskunta käyttää ihmisten kutsumusta ja intohimoa hyväksi.

Entä miksi esimerkiksi ICT alan tehtävistä maksetaan keskimäärin kohtuullisesti? Koska harvalla on niihin tehtäviin kutsumusta. Ainoa keino saada ihmiset tekemään asioita jossa vastuu polttaa ihmiset loppuun enenaikaisesti ja joka ei oikeasti juuri ketään kiinnosta on maksaa siitä hieman reilummin. Kärsimysten hinnoitelusta kyse.

Ja elämä on.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Kenellä ei rahaa ole, sitä ei raha hallihe. Tähän olotilaan olivat päässeet jo Ultima Thulen Fennitkin, joita Tacitus kuvaeli.

Käyttäjän vturunen kuva
Ville Turunen

Rahan vallasta kansan valtaan... Elämme maailmassa ja siten tosiasioiden diktatuurissa. Siis kaikki ei vain ole mahdollista. Meidän järjestelmässä raha on keino arvioida sitä, mikä on mahdollista. Vaikka se tosiasia, että tietyn alan ammattilaisia on jonkin verran ja he voivat tehdä vain tietyn määrän työtä, asettaa ehdottoman rajan sille, mikä käy päinsä. Tämä rajoitus voidaan sinällään huomioida monella eri tavalla. Meidän tapa on markkinat ja markkinahinta ja fyysinen mahdottomuus ilmenee siinä, että johonkin asiaan ei vain ole varaa. Asiaan liittynee myös vääristymiä, sitä en kiellä, mutta perustosiasiaa se ei muuta: materiaalisessa todellisuudessa eläville kaikki ei vain käy päinsä. Järjestelmää voi tietenkin muutta, mutta maailman asettamia rajoituksia ei. Eli käytännössä "ei ole varaa" muuttuu vaikkapa muotoon "ei ole lupaa." On oltava tarkkana, milloin arvostellaan markkinataloutta ja milloin vain sitä, että kaikki kuviteltavissa oleva ei ole vain mahdollista...

Toimituksen poiminnat