Politiikka on retoriikkaa

Vaalien lähestyessä poliittinen retoriikka nousee uusiin ulottuvuuksiin. Vaalipaneelit ja mielikuvitukselliset vaalikampanjat haastavat retorisia taitoja. Vaikka retoriikka sanana saattaa herättää negatiivisia tunteita, ei retoriikkaa voi pitää pahana asiana. Sehän tarkoittaa puheella vakuuttamisen taitoa, ja mikäpä politiikassa olisikaan tärkeämpää kuin vakuuttava puhuminen? 

Retoriikka on poliitikon työväline. Jos poliitikko ei pysty vakuuttamaan muita, ei hän ole kovin hyvä tehtävässään. Hyvätkin uudistukset jäävät tekemättä, jos niistä ei osaa puhua riittävän vakuuttavasti.

Vakuuttavaa puhumista voi kuitenkin tehdä monella tavalla. Retoriikan teoreetikko Chaïm Perelmanin yksi keskeisimpiä huomioita oli se, että eri yleisöille käytetään erilaista retoriikkaa. Määrittelemättömälle universaaliyleisölle puhuttaessa pyritään vakuuttamaan vetoamalla sellaisiin arvoihin, jotka ovat yleisesti hyväksyttävissä.

 Vaalikampanjat nojaavat usein juuri yleisesti hyväksyttäviin arvoihin, esimerkiksi: ”työttömyyttä on vähennettävä” ”lapsiperheistä on pidettävä huolta” tai ”velkaantumisen on loputtava”. Kukapa voisi vastustaa edellä mainittuja? Toisaalta näillä asioilla on myöskään hankala erottua toisista ehdokkaista.

Erityisyleisö taas hyväksyy tietyt reunaoletukset. Erityisyleisö tulee yrittää suostutella puolelleen hyödyntämällä argumentaatiossa sellaisia arvoja, jotka voi olettaa erityisyleisön hyväksyvän. Poliitikot ovat yleensä erinomaisia aistimaan yleisöjen erot. Esimerkiksi kun Timo Soini puhui tänään YleX:n haastattelussa nuorelle yleisölle, puolusti hän kaikille kuuluvaa opintotukea ja huomioi, että ympäristönsuojelu on tärkeää myös perussuomalaisille.

Politiikassa on hyvä harjoitella myös vakuuttavaa puhetapaa. Moni kokenut poliitikko puhuu rauhallisella rytmillä. Tässä on toki myös sukupolvieroja. Jos Ville Niinistöä vertaa setäänsä Sauli Niinistöön, huomaa ensimmäisen puhuvan arkisen rennosti ja nopeastikin, kun presidentti asettaa sanansa rauhallisesti ja selkeästi.

Erilaiset puhetavat osuvat varmasti erilaisiin yleisöihin. Rennompi puhe nuorempiin, vanhempiin taas virallisempi. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että kansanedustajan on osattava puhua.

Sain kuulla eräältä vaalityössä tapaamaltani ihmiseltä puheeni Ylen vaalitentissä kuulostaneen epävarmalta. Eli ei muuta kuin opiskelemaan paremmaksi puhujaksi. Oppia kannattaa ottaa tunnetusti hyvistä puhujista, kuten teen alla olevalla videolla. Mutta muistakaa, että kaikkien puhujien päämäärien takana en seiso. En ainakaan Hitlerin!

 

Video YouTubessa. Ilmeisesti upotukset eivät toimi.
https://www.youtube.com/watch?v=Fh4c3QYrVLQ

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat